Suomessa on perinteisesti totuttu siihen, että laskujen maksaminen eräpäivänä on riittävää, vaikka suoritus olisikin saajan tilillä vasta eräpäivän jälkeen. Esimerkiksi verohallinto noudattaa maksuissaan tätä: maksu luetaan sen arvopäivän hyväksi, jolloin maksu on suoritettu, vaikka suoritus näkyisikin verohallinnolla vasta eräpäivän jälkeen. Tämä pohjautuu velkakirjalakiin.
Nyt Korkein oikeus (KKO) on kuitenkin antanut päätöksiä (KKO:2023:39, KKO:2023:68) liittyen yritysten väliseen kauppasuhteeseen, jotka kannattaa ottaa huomioon laskujen maksussa.
Asian taustaa
KKO:2023:68 (lokakuu 2023)
Markkinaoikeus antoi kesäkuussa 2020 päätöksen kahden yrityksen väliseen laskutuskiistaan. Yritykset olivat noudattaneet käytäntöä, jossa velkojalla ei ollut oikeutta viivästyskorkoon, jos maksu oli suoritettu eräpäivänä ja se oli velkojan käytettävissä vasta eräpäivän jälkeen. Velkojan mukaan kyseiset maksut olivat kuitenkin viivästyneitä ja yrityksellä oli siksi oikeus periä viivästyskorkoa.
Markkinaoikeus kuitenkin katsoi käytännön hyvän kauppatavan mukaiseksi, vedoten muun muassa käytännön vakiintuneisuuteen Suomessa. Velkojayritys haki Korkeimmalta oikeudelta muutosta tähän markkinaoikeuden päätökseen. KKO päätyi asiassa velkojan kannalle.
KKO:2023:39 (kesäkuu 2023)
Yritysten välillä oli vuodesta 2009 alkaen noudatettu käytäntöä, jonka mukaan ostaja oli voinut maksaa myyjälle laskut eräpäivän jälkeen viimeistään kuukauden kuluessa ilman viivästysseuraamuksia. Nyt myyjä kuitenkin vaati, että ostaja velvoitetaan suorittamaan myyjälle viivästyskorkoa ja perintäkulujen vakiokorvauksia takautuvasti kolmen vuoden osalta tällä ajanjaksolla erääntyneiden ja myöhässä maksettujen laskujen osalta.
Asiaa käsiteltiin sekä käräjä- että hovioikeudessa, jotka hylkäsivät myyjän kanteen. Korkein oikeus kuitenkin katsoi, että myyjällä oli oikeus kanteessa vaatimiinsa viivästyskorkoon ja vakiokorvauksiin perintäkuluista.
Näissä Korkeimman oikeuden käsittelemissä tapauksissa velkoja oli siis oikeutettu sekä viivästyskorkoon että 40 euron suuruiseen vakiokorvaukseen, kun maksu ei ollut myyjän käytettävissä eräpäivänä.
Huomionarvoista tapauksissa
Vaikka KKO:n ratkaisut asioihin ehkä kummastuttavat, jopa huolestuttavatkin, ne ovat kaupallisten sopimusten maksuehdoista annetun lain mukaisia. Kirjoituksessaan asiasta Suomen Yrittäjät kuitenkin huomauttaa, että oikeus maksettavaan viivästyskorkoon määräytyy eri tavoin sen perusteella, onko eräpäivästä osapuolten välillä sovittu vai ei.
Korkolain mukaan viivästyskoron maksaminen määräytyy seuraavasti:
– Korkoa on maksettava eräpäivästä lähtien, jos velan eräpäivä tai maksuehto on velallista sitovasti ennalta määrätty.
– Jos taas eräpäivää ei ole määrätty ennalta velallista sitovasti, viivästyskorkoa on maksettava siitä lähtien, kun 30 päivää on kulunut päivästä, jona velkoja on lähettänyt velalliselle laskun.
KKO:n päätöksiä tulkittaessa on syytä ottaa huomioon, että tapauksessa KKO:2023:68 yritysten välinen maksuehto oli 30 päivää, ja laskujen suoritukset olivat olleet myyjän tilillä seuraavana päivänä eräpäivän jälkeen. Näin ollen myyjän oikeus korkoon muodostui jo korkolainkin perusteella, sillä tuolloin laskun lähettämisestä oli kulunut yli 30 päivää. Lisäksi yritysten välillä oli olemassa hankintasopimus, joissa monesti määrätään eräpäivistä.
Näin ollen tapauksen ratkaisu ei suoraan ole sovellettavissa tilanteisiin, joissa laskun eräpäivästä tai maksuehdosta ei ole etukäteen sitovasti sovittu, ja laskun maksuehto on esim. 14 päivää.
KKO:n päätöksestä KKO:2023:39 puolestaan ei käy ilmi, mikä oli yritysten käyttämä maksuehto. Päätöksestä käy kuitenkin ilmi, että ostaja oli maksanut laskut keskimäärin 18 päivän kuluessa eräpäivästä. Noin ollen, vaikka laskujen maksuehto olisikin ollut esim. 14 päivää, 18 päivän keskimääräinen viivästys eräpäivästä tarkoittaa, että tuossa vaiheessa laskun lähettämisestä olisi kulunut jo yli 30 päivää. Lisäksi päätöksestä on luettavissa, että Korkein oikeus on tulkinnut, että tapauksessa kutakin yksittäistä tilausta on ollut pidettävä itsenäisenä maksuehtolain 11 §:n 2 momentissa tarkoitettuna sopimuksena. Maksuehtolain ajallinen soveltuminen on siten ratkaistava kunkin tilauksen tekoajankohdan perusteella. Näin ollen, vaikka yritykset eivät olleetkaan tehneet keskenään hankintasopimusta, katsottiin jokainen yritysten välinen erillinen tilaus omaksi itsenäiseksi sopimuksekseen, joka laukaisi ennalta sovitut ehdot yritysten välisessä kaupassa.
Velkojan oikeus viivästyskorkoon ja vakiokorvaukseen
Jatkossa yritysten kannattaa olla tarkkana. KKO:n päätösten valossa yritysten välisessä kaupassa maksun katsotaan olevan myöhässä, mikäli se ei ole vastapuolen tilillä eräpäivänä. Näin ollen maksaminen vasta eräpäivänä ei ole riittävää, mikäli suoritus siirtyy vastaanottajan tilille vasta seuraavan pankkipäivän aikana. Toki nykyisen SEPA-maksatuksen aikana maksut pääsääntöisesti siirtyvät toisesta pankkiryhmästä toiseen pankkiryhmään saman päivän aikana, mutta tässä on hyvä huomata, että pankkien välillä on eroja siinä, mihin kellonaikaan mennessä maksut on oltava tehtynä, jotta ne siirtyvät toiseen pankkiryhmään vielä saman päivän aikana.
Suomen perintälain mukaan velkojalla on myös oikeus periä velalliselta enintään 40 euron vakiokorvaus maksuviivästyksestä. Toisin kuin perintäkuluja, vakiokorvausta voi vaatia, vaikka mitään konkreettisia perintätoimia ei olisi tehty.
Suomen Yrittäjät kuitenkin huomauttaa, että 40 euron vakiokorvausta voi kuitenkin periä vain, jos velkojalla on oikeus samalla myös viivästyskorkoon. Jos velvollisuutta viivästyskoron maksamiselle ei ole, vakiokorvaustakaan ei tarvitse maksaa, vaikka laskun olisi muuten maksanut myöhässä.
Jos laskulle on sovittu etukäteen eräpäivä tai maksuehto, viivästyskorko alkaa juosta heti eräpäivästä lukien. Muussa tapauksessa korko, ja siten oikeus vakiokorvaukseen, syntyy vasta, kun laskun lähettämisestä on kulunut vähintään 30 päivää.
Lopuksi
Tulevaisuudessa yritysten kannattaa olla tarkkana maksujensa eräpäivien kanssa yritysten välisessä B2B-kaupassa, etenkin jos laskun eräpäivä osuu viikonlopulle. KKO:n päätökset voivat aiheuttaa kiristynyttä maksuperintää, jopa kolmenkin vuoden taakse (yleinen velan vanhenemisaika), ja 40 euron vakiokorvauksia saattaa näkyä laskulla aiempaa enemmän. Toki yritysten on syytä miettiä, millaisen julkisen kuvan tällainen laskutustyyli aiheuttaa.
Asiaan liittyen esim. useat tahot ovat julkisesti ilmoittaneet, etteivät ne enää koskaan tee yhteistyötä Porvoon Kirjakeskuksen kanssa. Suomen Kustannusyhdistys on jopa julkaissut asiasta tiedotteen, kertoen, että Porvoon Kirjakeskuksen perintätoiminta on aiheuttanut alalla hankaluuksia.
Kuluttajat voivat edelleen maksaa laskunsa eräpäivänä, ja yritykset sellaiset maksunsa, jotka perustuvat velkakirjalakiin, mutta B2B-kaupassa yritysten on syytä huomioida, että eräpäivänä maksaminen ei välttämättä ole riittävää.
Mikäli yrityssaatavasta on tehty erillinen hankintasopimus tai sitova tilaus, jonka yhteydessä yritys on saanut tiedon sovellettavista maksuehdoista tai eräpäivästä, maksun tulee olla perillä myyjän tilillä eräpäivänä. Mikäli laskuun sovelletaan 30 päivän tai tätä pidempää maksuehtoa, maksun tulee niin ikään olla myyjän tilillä eräpäivänä, jotta se katsotaan ajoissa maksetuksi.
Korkolain mukaan tätä lyhyempien maksuaikojen kohdalla, sillä edellytyksellä, että eräpäivästä tai maksuehdosta ei oltu etukäteen sovittu, velvoitetta viivästyskoron ja vakiokorvauksen maksamiseen ei pitäisi syntyä, ennen kuin laskun lähettämisestä on kulunut 30 päivää.
On kuitenkin mahdollista, että tulevaisuudessa yritykset tulevat aiempaa enemmän kiistelemään siitä, mikä katsotaan etukäteen sovituksi eräpäiväksi tai maksulain 11 §:n 2 momentissa tarkoitetuksi itsenäiseksi sopimukseksi.
Herättikö asia kiinnostuksesi? Ota yhteyttä sähköpostitse, puhelimitse, tai sovi tapaamisesta. Talous- ja palkkahallinnon asiantuntijamme Imatralla palvelevat kaikenkokoisia yrityksiä niin Etelä-Karjalan alueella kuin koko Suomen laajuisestikin.
Laura Matikainen, KLT. Palvelupäällikkö, Relion Oy. Puh. 010 281 8482. Sähköposti: laura.matikainen@relion.fi
Viimeksi päivitetty 8.11.2023.